Mistä elintarvike on peräisin

Alkuperämerkintää ei löydy kaikkien tuotteiden pakkauksesta. Pääsääntö on, että alkuperä pitää ilmoittaa vain siinä tapauksessa, että sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan. Harhaanjohtumisen vaara on esim. silloin, kun pakkauksessa on kotimainen tuotemerkki tai kotimaisen markkinoijan tiedot, ja tuote on valmistettu ulkomailla. Valmistusmaa pitää tällöin ilmoittaa. Joidenkin elintarvikkeiden alkuperän ilmoittamisesta on säädetty kuitenkin tarkemmin.

Mitä alkuperällä tarkoitetaan? Maatalous- ja keräilytuotteiden alkuperämaa on se maa, jossa tuote on alun perin tuotettu. Jos elintarvikkeen valmistuksessa käytetään useita eri raaka-aineita, valmistusmaa on tällöin sen alkuperämaa. Alkuperämaan ilmoittamisvelvoite ei kuitenkaan ulotu elintarvikkeen sisältämien ainesosien alkuperän ilmoittamiseen saakka.

Viljellyt kasvikset ja hedelmät

Kasvisten ja hedelmien alkuperämaa ilmoitetaan aina.

Kuluttajapakkauksissa alkuperämaa merkitään pakkaukseen. Irtomyynnissä, kuten kaupoissa tai toreilla, alkuperämaa merkitään erilliseen myyntikylttiin, vaikkapa samaan kylttiin hinnan kanssa.

Tuotantomaa kerrotaan maan koko nimellä kuten Suomi tai Finland, sanaa kotimainen ei voi käyttää alkuperän ilmoittamiseen. Alkuperämaa on ilmoitettava sanallisesti eikä millään merkillä kuten sirkkalehtimerkillä tai maan lipulla voi korvata maan nimeä.

Seospakkauksissa, jollainen on esimerkiksi viinirypälerasia, johon on pakattu vihreitä ja tummia rypäleitä, voidaan ilmoittaa tuotantomaa eri tavalla. Alkuperämaa voidaan korvata lauseilla ”sekoitus EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia” tai ”sekoitus muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia” tai ”sekoitus EY:stä ja muualta kuin EY:stä peräisin olevia hedelmiä ja vihanneksia”. Yhtä tuotetta sisältävissä pakkauksissa näitä ilmaisuja ei voi käyttää.

Keruutuotteet

Luonnon marjojen ja sienten alkuperä on ilmoitettava aina, jos on mahdollisuus tulla harhaanjohdetuksi. Esim. kun torilla myydään suomalaisia mustikoita tai kantarelleja, ei alkuperää tarvitse ilmoittaa. Jos ne sen sijaan ovat peräisin muualta, on alkuperämaa ilmoitettava.

Liha

Naudanlihan alkuperän ilmoittamisesta on tarkat säädökset. Naudanlihassa ilmoitetaan jokaisen käsittelyvaiheen alkuperä (maa tai maat, missä eläin on syntynyt, kasvatettu ja teurastettu). Jos kaikki vaiheet on tehty samassa maassa, voidaan käyttää pelkkää sanaa ”alkuperä”. Teurastusmaa on kuitenkin aina ilmoitettava. Lisäksi on ilmoitettava maa, jossa lihaa on leikattu. Jauhetussa naudanlihassa pitää olla vastaavat merkinnät (sanan ”leikattu” tilalla ilmoitetaan ”valmistettu”). Jauhelihan osalta alkuperämaata (maa, missä eläin on syntynyt ja kasvatettu) ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin valmistusmaa.

Myös muista lihoista kuten sianlihasta pitää ilmoittaa alkuperämaa.

Monista ainesosista koostuvissa prosessoiduissa tuotteissa, joissa liha on yksi raaka-aineista (esim. makkara), ei ulkomaisen lihan alkuperää tarvitse ilmoittaa. Sen sijaan marinoiduissa ja maustetuissa tuotteissa, joissa lihan ominaisuudet eivät ole muuttuneet, pitää ulkomaisen lihan alkuperä ilmoittaa.

Kala

Makeasta vedestä pyydetyssä kalassa ilmoitetaan alkuperämaa ja merestä pyydetyssä kalassa joku säädetystä 12 merialueesta (esim. Tyynimeri, Itämeri, Luoteis-, Koillis-, Lounais- ja Etelä- Atlantti, Välimeri). Jos kala on kasvatettua, ilmoitetaan maa, jossa kasvatus on tapahtunut.

Hunaja

Hunajassa ilmoitetaan alkuperämaa, josta tuote on kerätty. Jos hunaja on peräisin useammasta maasta EU:ssa tai EU:n ulkopuolella, käytetään tilanteen mukaan jotakin seuraavista merkinnöistä: ”EY:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus” tai ”EY:ssä ja EY:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.

Tunnistusmerkintä

Eläinperäisissä tuotteissa on soikea tunnistamismerkintä, jossa tuotteen valmistaneen laitoksen sijaintimaa ilmoitetaan joko kaksikirjaimisella lyhenteellä tai kokonaisuudessaan. Tunnuksessa on lisäksi hyväksymisnumero, jonka viranomainen on laitokselle antanut hyväksyessään sen. Tunnuksessa on vielä lyhenne EY, EC tai vastaava ko. maan kielellä, jos laitos sijaitsee EU:ssa. Listat hyväksytyistä laitoksista löytyvät Eviran internetsivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valvonta_ja_yritt__j__t/hyv__ksytyt_laitokset/

VAPAAEHTOISIA ALKUPERÄMERKKEJÄ

Hyvää Suomesta – joutsenlipulla merkitty elintarvike on valmistettu Suomessa ja sen raaka-aineista vähintään 75 prosenttia on suomalaista. Liha, kala, kananmuna ja maito ovat joutsenlipputuotteessa kuitenkin aina 100 -prosenttisesti suomalaisia. Lisää tietoa Joutsenlipusta: www.hyvaasuomesta.fi

Avainlippu ei sen sijaan takaa täyttä kotimaisuutta edellä mainittujen eläinperäisten raaka-aineiden suhteen. Tuotteen pitää olla Suomessa valmistettu, mutta vaadittu 50 prosentin kotimaisuusaste lasketaan omakustannusarvosta, jossa otetaan huomioon raaka-ainekustannusten lisäksi myös muut syntyneet kustannukset (esim. henkilöstökustannukset, pakkaustarvikkeet ja tietyt markkinointikustannukset). Avainlipun käyttöoikeuden myöntää Suomalaisen Työn Liitto. Lisää tietoa Avainlipusta: www.avainlippu.fi/

Näiden merkkien kanssa kannattaakin olla tarkkana, koska ne eivät tarkoita samaa asiaa.

Sirkkalehtilippu on laatumerkki, jota suomalaiset viljelijät voivat käyttää. Merkin käyttö edellyttää mm., että kasvisten tuotannossa noudatetaan Laatutarha-ohjeistoa, Sirkkalehtilipulla ei kuitenkaan voida korvata sanallista tietoa alkuperämaasta. Sirkkalehtilipun käyttöoikeuden myöntää Kotimaiset Kasvikset ry. Lisää tietoa Sirkkalehtilipusta: www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Page.aspx?id=1048473

Maakuntien Parhaat – laatumerkkiä voivat käyttää pienyritykset, joiden tuotteiden kotimaisuusaste on korkea (vähintään 80 prosenttia omakustannusarvosta (työ ja raaka-aine); pääraaka-aineiden kuitenkin 100 %). Maakuntien Parhaat –laatumerkin käyttöoikeuden myöntää ProAgria Keskusten Liitto. Lisää tietoa Maakuntien Parhaista: www.maakuntienparhaat.fi/