Elintarvikkeen nimi ja ainesosaluettelo

Ainesosaluettelo kertoo, mitä tuotteen valmistuksessa on käytetty. Yhdessä tuotteen nimen kanssa se paljastaa sinulle lähes kaiken kyseisestä elintarvikkeesta. Kätevää – varsinkin, jos olet allerginen tai muuten vain tarkka siitä mitä suuhusi laitat.

Nimi on lupaus

Nimen pitää kuvata elintarviketta niin hyvin, ettet sekoita sitä muihin tuotteisiin. Joskus nimen määrittelee laki, kuten esim. leikkelemakkara, täysmehu ja mehu, hillo, suklaa ja luontainen kivennäisvesi. Useimmiten se kuitenkin muodostetaan elintarvikkeen koostumuksen perusteella. Pelisäännöt tiettyjen nimien käytölle löydät täältä.

Nimi voidaan myös suojata EU:n nimisuojajärjestelmällä. Järjestelmiä on kaksi; maantieteelliseen alueeseen liittyvä suojaus (esim. Lapin puikula -peruna, Kainuun rönttönen, Feta-juusto, Parman kinkku) ja valmistusmenetelmään liittyvä suojaus (”aito perinteinen tuote” kuten karjalanpiirakka, kalakukko, sahti, Mozzarella-juusto).

Mistä on elintarvikkeet tehty

Ainesosaluettelon tunnistat otsikosta ”Ainekset”, ”Ainesosat” tai ”Valmistus- ja lisäaineet”. Myös pitempi ilmaisu on mahdollinen, esim. ”Leivonnassa on aineksina käytetty…”

Elintarvikkeen ainesosat listataan siten, että valmistuksessa eniten käytetty ainesosa on luettelossa ensimmäisenä ja vähiten käytetty viimeisenä. Pienet ainesosamäärät (alle 2 %) voidaan kuitenkin ilmoittaa luettelon lopussa halutussa järjestyksessä.

Useista aineksista koostuva ainesosa (esim. mansikkatäyte, margariini ja soijakastike) ilmoitetaan yleensä omalla paikallaan ainesosaluettelossa (ja suluissa ilmoitetaan sen sisältämät ainesosat). Sama ainesosa voi siis esiintyä luettelossa moneen kertaan. Toinen, harvemmin käytetty ilmoittamistapa on sisällyttää kaikki ainesosat yhteen luetteloon.

Periaatteessa kaikki käytetyt ainesosat pitää ilmoittaa. Poikkeuksena ovat suklaa, hillo ja eräät muut EU-lainsäädännössä määritellyt elintarvikkeet. Näitä ei tarvitse purkaa edelleen ainesosikseen, jos ainesosan käyttömäärä tuotteessa on alle 2 %. Myöskään mausteseosta, jonka käyttömäärä on alle 2 %, ei tarvitse eritellä. Yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat on kuitenkin aina ilmoitettava.

Tietyt ainesosat löydät pelkällä ryhmänimellä, kuten kasviöljy, tärkkelys, kala, juusto ja korppujauho. Näissäkin tapauksissa yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat ilmoitetaan aina. Veden määrää ei ilmoiteta, jos sen osuus lopullisesta tuotteesta on alle 5 %.

Määrälläkin on joskus merkitystä

Ainesosan määrä ilmoitetaan yleensä vain, jos tämä ainesosa esiintyy tuotteen nimessä tai korostuu muuten pakkausmerkinnöissä (esim. mansikan määrä mansikkajogurtissa, rukiin määrä ruisleivässä ja lihan määrä lihaa sisältävissä tuotteissa).

Määrä lasketaan reseptistä; poikkeuksena tuotteet, joiden valmistuksessa haihtuu vettä. Tästä johtuen vaikkapa metvurstin pakkauksessa lukee: ”Valmistukseen käytetty 130 g lihaa / 100 g valmista tuotetta”. Lisäksi suolan määrä pitää ilmoittaa tietyissä elintarvikkeissa. Jos suolaa on tuotteessa vain sellaisenaan lisättynä, voidaan se ilmoittaa suolan jälkeen ainesosaluettelossa. Jos sitä tulee tuotteeseen lisäksi useasta koostetusta ainesosasta, ilmoitetaan suolan määrä erikseen.

Tarkkaile suolansaantiasi!

Lisäaineet selkeästi esillä

Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan ryhmänimellä ja sen lisäksi joko lisäaineen omalla nimellä tai sen numerotunnuksella (E-koodi), esimerkiksi: hapettumisenestoaine (sitruunahappo) tai hapettumisenestoaine (E 330). Ryhmänimi ilmaisee lisäaineen käyttötarkoituksen elintarvikkeessa. Numerotunnus eli E-koodi taas tarkoittaa, että EU on tarkkojen testien jälkeen arvioinut lisäaineen turvalliseksi ja hyväksynyt sen elintarvikekäyttöön.

Huomaa, että jos ryhmänimi on ”muunnettu tärkkelys”, ei sen yhteydessä useinkaan ilmoiteta lisäaineen nimeä eikä numerotunnusta. Muuntaminen tarkoittaa sitä, että tärkkelystä on käsitelty kemiallisesti, jotta esim. sen lämmönkesto paranee. Tällä kemiallisella muuntamisella ei ole mitään tekemistä geenimuuntelun kanssa.

Lisäaineet ja vieraat aineet ovat myös eri asioita. Lisäaineet lisätään tietyn hyödyllisen käyttötarkoituksen vuoksi. Vieraat aineet sen sijaan ovat aina ei-toivottuja aineita, jotka voivat joutua elintarvikkeeseen esim. ympäristösaasteina, torjunta-ainejääminä, pilaantumisen tai virheellisen valmistusprosessin seurauksena.

E-koodiavain

Mitä pakkausmerkinnät kertovat ruoka-allergiselle?

Oletko allerginen jollekin ruoka-aineelle? Pakkausmerkinnöistä voit helposti tarkistaa sisältääkö elintarvike ainesosaa, jota sinun pitää välttää. Mahdollisesti yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat ilmoitetaan aina. Ei siis huolta, että nämä ”piiloutuisivat” minkään muun ainesosan taakse:

maito muna kala äyriäiset valtaosa pähkinöistä (mm. hasselpähkinä, maapähkinä) soija vehnä

ruis ohra kaura selleri sinappi rikkidioksidi sulfiitti nilviäiset (mm. simpukat, mustekala)

Säännöstä on vain muutama poikkeus. Kun tieteellisesti on todettu, että ainesosa sisältää äärimmäisen vähän allergeenia ja siten hyvin epätodennäköisesti aiheuttaa oireita, ei sen lähdettä tarvitse ilmoittaa. Tärkeimmät näistä ovat vehnä- ja ohrapohjaiset tärkkelyssiirapit ja soijaöljy.

Jos olet herkistynyt harvinaisemmille allergeeneille, vaikkapa maissille, joudut tekemään vähän enemmän salapoliisityötä – esimerkiksi maissitärkkelys voidaan ilmoittaa ryhmänimellä ”tärkkelys”.

Elintarviketta valmistettaessa voi joskus olla mahdotonta estää esimerkiksi vehnäjauhopölyn joutuminen elintarvikkeeseen, jossa vehnää ei sinänsä reseptissä ole käytetty. Silloin tästä ilmoitetaan merkinnällä ”Saattaa sisältää pieniä määriä vehnää”.

Lisää tietoa pakkausmerkinnöistä ja allergeeneista löydät täältä.